Guardamar del Segura

Noin 12 km etäisyydellä Torreviejasta rannikkoa pitkin pohjoiseen (kohti Alicantea) sijaitsee Guardamar del Seguran kaupunki.  Nimensä mukaisesti se sijaitsee Segura-joen suulla, joskin sitä on nykyisin vaikea havaita, sillä Río Segura on täysin kuivunut.  Sen vedet johdetaan tarkoin kastelutarkoituksiin.  Aiempina aikoina Segura-joki on ollut purjehduskelpoinen aina Orihuelaan saakka.  Guardamar del Seguran kaupunki on aina ollut strategisesti hyvin merkittävä paikka, joten sillä on mittava historia.   Siellä on ollut foinikialainen siirtokunta nimeltä "Alonis" 8.-6. vuosisadoilla eKr.  Niiltä ajoilta on säilynyt ryhmä rakenteita, mm. osa linnoituksen muuria ja torni sekä muutama talon pohja sekä muurin sisä- että ulkopuolella.  Nämä muinaisjäännökset ovat eräät parhaiten säilyneistä tuon ajan muistomerkeistä läntisessä Euroopassa.  Islamilaisena aikana paikkaa kutsuttiin nimellä "Guald-a-amar" ("Hiekkajoki") ja nykyinen nimi pohjautuu siis tuohon nimeen.  Jotkut johtavat virheellisesti nimen nykyespanjasta luullen, että nimi tarkoittaa "Segura-joen merivartijaa" (guardar = vartioida).  Islamilaiselta ajalta kaupungissa on säilynyt osa kalifikunnan aikaisesta luostarista 900 luvulta jKr.  Sekin on eräs parhaiten säilyneistä tuon tyyppisistä muinaisjäännöksistä länsimaissa.

Nykyisin Guardamar del Segura on hieman yli 11.000 asukkaan kaupunki.   Aiemmin kalastus on ollut merkittävä elinkeino, mutta nyttemmin sen merkitys on vähentynyt.  Maaseudulla hedelmänviljely on edelleen merkittävä tulonlähde, mutta itse kaupungin elämä perustuu paljolti kaupankäyntiin ja nykyisin entistä enemmän myös matkailuun.  Guardamar del Seguran ympärillä sijaitsevat nimittäin Guardamarin dyynit, jotka ovat Euroopan laajimmat hiekkadyynit.

Guardamarin hiekkarannat ovat yli 12 km mittaiset.  Hiekka on kullankeltaista ja hienorakeista, joten tuuli pystyy liikuttamaan sitä.  Pohjoisesta etelään lueteltuina Guardamar del Seguran rannat ovat Els Tossals (naturisteille), Els Vivers, Babilónia, Centre, La Roqueta, en Moncaio, El Camp ja Les Ortigues. 

Nykyisin uskotaan, että dyynit ovat muodostuneet Segura-joen mukanaan tuomasta hiekasta, jonka vallitsevat itätuulet ovat huuhtoneet takaisin rantaan.  1800-luvulla pelättiin, että dyynit hautaavat alleen koko kaupungin, minkä vuoksi heti 1900-luvun alussa aloitettiin mittava metsänistutusohjelma, jonka aikana istutettiin valtavat määrät pinjamäntyjä, palmuja, sypressejä ja eukalyptuspuita.  Hankkeen isä oli metsäspesialisti Francisco Mira y Botella.  Metsäprojektin tuloksena kaupungin merenpuoleiselle sivulle muodostui laaja metsäalue, joka nykyisin tunnetaan nimellä "La Piñada".  Sen ytimen muodostavat Alfonso XIII:n puisto ja Kuningatar Sofian puisto.  Ne ovat yhä edelleen hyvinhoidettuja ja viihtyisiä puistoja, joihin kaupunkilaiset mielellään suuntaavat kävelymatkansa.  Dyynit ovat hyvin herkästi haavoittuva osa luontoa, minkä vuoksi osa dyynialueista on kokonaan suljettu kävijöiltä.  Dyynejä huolletaan nykyisin huolellisesti, jolloin pidetään huolta siitä, että heinäkasvit ja puut eivät pääse valvomattomasti valtaamaan alaa.  

Puistojen rannan puolelle on muodostunut nykyaikainen hotelli- ja loma-asutusalue.  Kaupungin pohjoispuolella Segura-joen suulla sijaitsee kaupungin satama Lonja, joka tunnetaan myös nimellä "Puerto Deportivo Marina de las Dunas".  Vanha kantakaupunki, jossa on runsaasti hyvin säilyneitä vanhoja koristeellisia rakennuksia, sijoittuu puistojen ja ylhäällä mäellä sijaitsevan linnoituksen ("El Castell") väliselle ylätasangolle.  Pääkadun valaisinpylväät ovat vanhanaikaiset ja hyvin kauniit.  Kaupungissa on runsaasti eri alojen myymälöitä ja kaupankäynti onkin kaupungin kokoon nähden hyvin vilkasta.   Kaupungin uusasuntotuotanto on nykyisin keskittynyt yhä lähemmäs entisen Segura-joen uomaa.

Linnoitus "El Castell" on kaupungin vanhin ja merkittävin rakennus.  Sen isäntinä ovat vuosisatojen kuluessa olleet foinikialaiset, ibeerit, roomalaiset ja kalifikunnan muslimit monien muiden ohella.  Osa linnoituksesta on edelleen hyvin säilynyt. Linnoitusvuorelta on hyvät näköalat sekä merelle että yli koko tehokkaasti viljellyn Segura-joen laakson.   Kaupungin pääkirkko on rakennettu heti vuoden 1829 tuhoisan maanjäristyksen jälkeen.  Arkkitehti oli Don de Larramendi, sama, jonka käsialaa on mm. Torreviejan kaupungin ruutuasemakaava.  Kirkkoa ei ole tosin rakennettu kokonaan de Larramendin suunnitelmien mukaisesti.  Se on alueelle tyypillinen neo-klassinen kirkkorakennus.

Guardamar del Segura on eteläisin paikkakunta, jossa puhutaan valenciano -kieltä, joskin kaupungin asukkaista yli 95 prosenttia lasketaan espanjankielisiksi.

Guardamar del Segura on kuuluisa myös kulinaarisista herkuistaan, jotka tunnetaan nimellä "ñoras".  Ne ovat varjokatteen alla kuivan hiekan päällä kuivattuja makeita punaisia  pallopaprikoita. Guardamarin ñorakset ovat saaneet "Producto de Calidad" -tunnuksen, mutta vireillä on hanke niiden saamiseksi espanjalaisen D.O. -alkuperäismerkinnän ((Denominación de Origen) piiriin.  Ñoraksia käytetään erityisesti uuniruokien mausteena, mm. paellan ja muiden valencialaisperäisten riisiruokien resepteihin ne usein sisällytetään.  Paikallisten punertavien ruokamakkaroiden väri on niinikään peräisin ñoras-paprikoista.

Guardamar del Seguran paikallinen alkoholijuoma on nimeltään "Aigua".  Se tunnetaan muuallakin lähialueilla ja usein se on drinkkiluetteloissa nimellä "Aigua de Valéncia".  Siinä on cava-kuohuviiniä, tuoretta appelsiinimehua (zumo) ja jotakin paikallista yrttilikööriä (esim. Calisay sopii siihen hyvin). 

Haluatko tutustua Guardamar del Seguran kaupungin karttaan?